Elokuun jälkeen on sattunut vaikka mitä miehiä on mennyt ja tullut vai onko sittenkään? Ei kukapa minuun katsoisi pitkällä tikullakaan ennen joulukuuta, silloin olin kunnossa kepit olin heittänyt kolarin jälkeen pois ja minä nauroin, sait minut nauramaan Antti,sait kumpa eilistä ei koskaan olisi tullutkaan. Kumpa olisin vain nukkunut koko päivän ja herännyt siihen että minulle maailman tärkein ihminen kaipaa minua yhä mutta ei, ei se mennyt niin. Minun vikani minun syyni että annoin olettaa jotain mitä ei tapahtunut ja nyt saan kärsiä siitä koko loppuelämäni.

Minä rakastan ihmistä jota en koskaan tule saamaan takaisin. Minä itken, päivällä, yöllä ,illalla eikä se lopu siihen sinä et ymmärrä kuinka helvettiä tämä on minulle. MINULLE. Tiedän toki että sinulla on vaikeaa mutta tätäkö sinä nyt halusit? Halusit heittää minut kirjekuoreen ja sen mukana roskiin?!

Minun rakkauteni ei lopu yhteen riitaan, minun rakkauteni säilyy kunnes se lopetetaan. Anteeksi että satutin, anteeksi etten sanonut, anteeksi etten rakasta itseäni niin kuin sinä. Anteeksi kaikki pahat teot, sanat, anteeksi ne kaikki riidat joita aiheutin mustasukkaisuudellani.

MUTTA MINÄ SENTÄÄN VÄLITÄN SINUSTA! Ei en minä välitä, minä rakastan.

Pitäs lähtee viikonloppuna Ouluun mutta sekin tais mennä pieleen eräs ystäväni ei ehkä pysty tapaamaan minua ja nyt ottaa päähän. Tänään oli töissä tosi rasittavaa toivon oikeasti että työt loppus ja vois lähtee jonnekkin lomalle vaikka viikoksi Etelään tai ihan minne vaan mutta tuskin mä sitä lomaa tuun ikinä pitämään, siinä käy aina niin. Eka mä suunnittelen että pijän, minne meen ja mitä teen ja sitten tapahtuu silleen PAM ja kaikki murenee käsiin eikä siitä tuukkaan mitään.